Uintikello on harrasteuimarille ja kilpauimarille yksi hyödyllisimmistä harjoitusvälineistä, kunhan sen rajat tunnetaan. Tämä artikkeli kertoo, miten uintikello laskee allasvälit, miksi laskenta joskus menee pieleen ja miten saat 2 000 metrin harjoituksesta luotettavan tuloksen ilman, että joudut laskemaan päässäsi. Samalla käydään läpi kellon edulliset vaihtoehdot, joita uintiseuroissa on käytetty vuosikymmeniä.
Miten uintikello tunnistaa allasvälin
Altaassa kello ei käytä GPS:ää lainkaan. Kiihtyvyysanturi ja gyroskooppi tunnistavat käännöksen: käden liike katkeaa, keho kääntyy ja seinästä ponnistetaan. Kello laskee yhden allasvälin, kertoo sen asetetulla altaan pituudella ja saa näin matkan.
Tästä syystä altaan pituuden asetus on koko laskennan perusta. Suomessa useimmat uimahallit ovat 25-metrisiä, mutta 50 metrin altaita on esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Vanhemmissa pienissä halleissa ja kuntoutusaltaissa vastaan tulee myös 16,66, 20 tai 33,3 metrin altaita. Useimpiin kelloihin voi syöttää oman altaan pituuden, ja se kannattaa tarkistaa aina vieraassa hallissa ennen ensimmäistä starttia.
Allasväli ja kierros eivät ole sama asia. Kello puhuu yleensä allasväleistä (lengths), kun taas valmentaja voi tarkoittaa kierroksella 50 metriä eli edestakaista matkaa. Sovi seuran kanssa, kumpaa termiä käytetään, niin vältyt tuplamatkoilta.
Uintikellon valinta – mitkä ominaisuudet oikeasti merkitsevät
Kokenut uimari katsoo ensin vesitiiviysluokitusta. Uintiin tarvitaan vähintään 5 ATM, ja kloorivedessä päivittäin käytettävään kelloon suositellaan 10 ATM:ää. ”Vedenkestävä” ilman lukua tarkoittaa yleensä vain roiskeita.
Hintaluokat jakautuvat Suomessa karkeasti kolmeen. Uintiin suunnitellut perusmallit, kuten Garmin Swim 2, maksavat noin 200-300 €. Monilajikellot, kuten Garmin Forerunner -sarja, Polar Vantage, Suunto Race tai Apple Watch, sijoittuvat 300-600 euroon. Avovesiuintiin ja triathloniin tarkoitetut huippumallit maksavat 600-1 000 €. Pelkän allasuinnin harrastaja ei tarvitse kalleinta mallia. Avovesikauden uimari taas hyötyy GPS:stä, joka toimii vain veden pinnalla ulkona.
Ominaisuuksista tärkeimmät ovat automaattinen allasvälien laskenta, uintityylin tunnistus, lepojaksojen erottelu ja SWOLF-luku, joka on allasvälin aika ja vetojen määrä yhteen laskettuna. Mitä pienempi SWOLF, sitä tehokkaampi uinti. Lukua kannattaa verrata vain omiin aiempiin tuloksiinsa samassa altaassa, ei toisten uimarien lukuihin.
Sykemittaus on alue, jossa odotukset kannattaa laskea. Ranteen optinen sykeanturi toimii vedessä epätarkemmin kuin kuivalla maalla, koska vesi ja käden liike häiritsevät mittausta. Tarkempaan dataan tarvitaan uintiin tehty sykevyö, joka tallentaa sykkeen muistiin ja siirtää sen kelloon harjoituksen jälkeen.
Myytti: kello laskee jokaisen allasvälin virheettä
Moni uimari olettaa, että kalliin kellon matka pitää aina paikkansa. Todellisuudessa anturi tunnistaa liikettä, ei matkaa. Laskenta onnistuu parhaiten tasaisessa vapaauinnissa, jossa käännös tehdään selkeästi.
Kello sekoaa tyypillisesti seuraavissa tilanteissa:
– Jalkapotkuharjoitus uimalaudan kanssa, kun ranne ei liiku ja kello ei tunnista vetoja
– Pysähtyminen kesken allasvälin ruuhkaisella radalla, jolloin kello voi tulkita pysähdyksen käännökseksi
– Rintauinti tai perhonen ilman kunnollista seinäponnistusta, eli niin sanottu avokäännös
– Tekniikkaharjoitteet, kuten yhden käden vedot tai sormenpäävedot, joissa käsien rytmi poikkeaa normaalista
– Väärä altaan pituus, esimerkiksi 25 metrin asetus 50 metrin altaassa
Kun potkuja tehdään laudan kanssa, kannattaa kirjata väli käsin tai käyttää kellon drilliä eli tekniikkatilaa, jossa matka syötetään itse sarjan jälkeen. Sama pätee pull buoyn ja paddlesien kanssa tehtäviin sarjoihin, vaikka ne yleensä tunnistetaan paremmin, koska kädet liikkuvat normaalisti.
Askel askeleelta: luotettava laskenta altaassa
Ennen harjoitusta tarkista altaan pituus kellosta ja varmista, että käytössä on allasuinti eikä avovesitila. Valitse uintimoodi vasta pukuhuoneessa, jotta kello ei ehdi tallentaa kävelyä.
Ammattilainen aloittaa jokaisen sarjan seinästä ponnistamalla ja tekee käännöksen selvästi. Vaikka uisit avokäännöksellä, kosketa seinää ja ponnista. Kello tarvitsee selkeän liikkeen erottaakseen käännöksen muusta.
Pidä lepotauot kellon lepo- tai kierrospainikkeella. Kun painat taukoa sarjojen välissä, kello ei tulkitse seisoskelua tai lasien säätämistä ylimääräiseksi allasväliksi. Harjoituksen jälkeen käy tulokset läpi sovelluksessa ja poista selvästi väärät välit, kuten 8 sekunnin ”allasväli”, joka syntyi rataköyden luona seisoessa.
Yksi käytännön tilanne on tuttu monelle iltavuoron uimarille: Tampereen tai Espoon hallissa on maanantai-iltana kuusi uimaria samalla radalla, ja ohittaminen pakottaa pysähtymään. Silloin kellon matka voi heittää 100-200 metriä 2 kilometrin harjoituksessa. Ruuhka-aikoina sarjat kannattaa suunnitella niin, että pidemmät yhtäjaksoiset vedot tehdään kun radalla on tilaa.
Edulliset vaihtoehdot ja seinäkello
Kaikki eivät tarvitse rannekelloa. Sormeen puettava kierroslaskuri maksaa noin 10-25 €, ja siinä painetaan nappia peukalolla jokaisen käännöksen kohdalla. Ratkaisu on varma ja toimii myös potkuharjoituksissa.
Uintihallien seinillä olevat isot sekuntiviisarikellot ovat uintiseurojen perustyökalu. Niiden avulla uidaan lähtöajoilla, esimerkiksi 10 x 100 m lähtöajalla 1.50. Valmentajan näkökulmasta kyky lukea seinäkelloa on taito, joka kannattaa opetella ennen kuin hankkii kalliin kellon. Se kehittää tahtitajua, jota mikään laite ei korvaa.
Tahtikellot, kuten uimalakin alle laitettava Finis Tempo Trainer, antavat äänimerkin säädetyin välein ja auttavat pitämään vetotiheyden tasaisena. Niitä löytyy uintiliikkeiden harjoitteluvälineiden valikoimista.
Yleisurheiluun ja juoksuun tarkoitetut kellot myydään tavallisesti urheilukaupoissa. Uintikaupasta saat neuvoa nimenomaan uintikäyttöön: mikä malli toimii kloorivedessä, mikä tunnistaa rintauinnin ja millainen ranneke kestää. Uintihallien ProShopeissa myyjä usein tietää, millaisia kokemuksia paikallisen seuran uimareilla on eri malleista.
Yleisimmät virheet uintikellon kanssa
Kellon jättäminen huuhtelematta. Kloori ja suola kuluttavat painikkeiden tiivisteitä ja rannekkeen materiaalia. Lyhyt huuhtelu suihkussa jokaisen uintikerran jälkeen pidentää kellon ikää selvästi.
Löysä ranneke. Jos kello liukuu ranteessa, anturi tunnistaa vedot huonosti ja käännökset jäävät laskematta. Kiristä ranneke vedessä yhtä reikää tiukemmalle kuin kuivalla maalla.
Sokea luottamus lukuihin. Kun kello näyttää 2 350 metriä ja suunnitelma oli 2 000, vika on harvoin uimarissa. Opettele tarkistamaan sarjat käsin ja vertaamaan niitä kellon tietoihin muutaman ensimmäisen viikon ajan.
UKK
Toimiiko uintikello rintauinnissa?
Useimmat nykyiset kellot tunnistavat rintauinnin, mutta laskenta on epävarmempaa kuin vapaauinnissa, varsinkin hitaassa harrasteuinnissa ja kun käännöksessä ei ponnisteta seinästä. Selkeä seinäponnistus parantaa tarkkuutta huomattavasti.
Voiko älykelloa käyttää uimahallissa ilman erillistä uintikelloa?
Voi, jos älykellossa on vähintään 5 ATM:n vesitiiviys ja allasuintitila. Esimerkiksi Apple Watch ja useimmat Garminin mallit laskevat allasvälit. Halvimmissa aktiivisuusrannekkeissa allasvälien laskentaa ei välttämättä ole, tai se on epätarkka.
Miksi kello näyttää eri matkaa kuin uin?
Yleisin syy on väärä altaan pituus tai pysähdykset kesken allasvälin. Myös potkusarjat laudan kanssa ja tekniikkaharjoitteet jäävät usein tunnistamatta. Tarkista asetukset ja käytä drillitilaa sarjoissa, joissa kädet eivät liiku normaalisti.
Hyöty irti kellosta
Uintikello on paras silloin, kun sitä käytetään apuna eikä totuutena. Aseta altaan pituus oikein, ponnista seinästä jokaisessa käännöksessä, merkitse lepotauot ja tarkista potkusarjat käsin. Jos budjetti on tiukka, 15 euron sormilaskuri ja seinäkello vievät pitkälle. Kalliimpi kello on järkevä hankinta vasta, kun uit säännöllisesti 2-4 kertaa viikossa ja haluat seurata SWOLF-lukua, vetotiheyttä ja kehitystä kuukausien ajalta.