Uimalauta on yksi uintiharjoittelun perusvälineistä, ja silti sen käytössä tehdään jatkuvasti virheitä, jotka syövät harjoituksen hyödyn. Oli kyseessä sitten lapsi, joka opettelee potkutekniikkaa, kuntouimari, joka haluaa kehittää jalkojen voimaa, tai kilpauimari, joka hioo jalkapotkujaan – uimalaudan oikea käyttö ratkaisee sen, saatko välineestä kaiken irti vai et.
Mikä uimalauta on ja miksi se kuuluu harjoitteluvälineistön perusteisiin
Uimalauta on kelluntalaite, jota pidetään käsien edessä vedessä. Se tukee ylävartaloa ja vapauttaa jalat potkuliikkeeseen ilman, että uimarin tarvitsee samalla huolehtia käsiveto-osuudesta tai hengityksestä. Näin voidaan keskittyä täysin jalkatekniikkaan, potkuvoimaan ja rytmiin.
Uimalaudat vaihtelevat kovuudeltaan, kooltaan ja materiaaliltaan. Kilpauinnin harjoittelussa käytetään usein pienempiä ja kapeampia lautoja, jotka pakottavat uimarin korjaamaan asentonsa – isompi lauta antaa enemmän kelluntatukea ja sopii siksi paremmin aloittelijoille ja lapsille.
Oikea asento ratkaisee kaiken
Yleisin virhe on se, että uimari nojaa lautan päälle liikaa – olkapäät nousevat vedestä, lantio painuu alas ja jalkapotku menettää tehonsa. Oikea asento on vaakasuora: keho on lähes veden pinnassa, käsivarret ojennettuna eteenpäin ja ote laudasta kevyt.
Tarkista nämä ennen kuin aloitat:
– Peukalot osoittavat alaspäin tai sivuille, eivät ylöspäin
– Kyynärpäät ovat suorana tai vain hieman koukussa
– Kasvot ovat vedessä tai juuri pinnan tasolla, ei kohotettuna
– Lantio pysyy ylhäällä eikä vaju pohjaan päin
Hengitys on toinen kompastuskivi. Kun kasvot nostetaan veden yläpuolelle joka potkuliikkeellä, niska jäykistyy ja koko kehon linja menee vinoon. Harjoittele hengittämistä sivulle samaan tapaan kuin vapaauinnissa.
Uimalaudan käyttö eri uintitekniikoissa
Vapaauinnissa ja selkäuinnissa lauta sopii jalkapotkujen eristykseen erinomaisesti. Krooli-potku uimalaudan kanssa on perusharjoite, jota käytetään sekä tekniikan korjaamiseen että jalkojen aerobisen kestävyyden kehittämiseen.
Rintauinnissa tilanne on toinen. Rintauinnin niin sanottu sammakonpotku vaatii lantion liikettä, johon lautan tuki voi vaikuttaa negatiivisesti. Siksi rintauintipotkua harjoitellaan usein ilman lautaa tai käyttämällä lautaa nilkkojen välissä, jolloin treenataan puhtaasti käsiveto-osuutta.
Perhosuinnissa uimalaudan käyttö jalkapotkuun on harvinaisempaa. Delfiiniksi kutsuttu aaltoliike vaatii koko vartalon rytmiä, jota lauta rajoittaa – tästä syystä perhospotku harjoitellaan usein seinää vasten tai pienemmällä kellutustuella.
Miten uimalautaa käytetään järkevässä harjoitusohjelmassa
Pelkkä lautauro ei kehitä uimaria kokonaisvaltaisesti, mutta oikeassa suhteessa muihin harjoitteluvälineisiin se on arvokas työkalu. Tyypillinen harjoitusrakenne voisi näyttää tältä:
Lämmittely: 200–400 m lautan kanssa rauhallisella tempolla, tekniikka etusijalla
Tekniikkaosio: 4 x 50 m jalkapotku – huomio potkun syvyyteen ja nilkkojen joustavuuteen, nilkkojen ei pidä nousta veden yläpuolelle
Voimaosio: 6 x 50 m nopeammalla tempolla, lyhyet lepoajat – kehittää jalkojen räjähtävää voimaa
Yhdistelmä: Lauta pois, uinti kokonaisella tekniikalla – tarkista, siirtyykö harjoiteltu potku mukaan normaaliin uintiin
Kilpauimarit käyttävät lautaa myös intervallitreeneissä esimerkiksi 15 x 25 m -sarjoissa, joissa potku tehdään täydellä teholla.
Kumotaan yleinen myytti: lauta ei tee uimarista riippuvaista apuvälineestä
Joissakin valmentajapiireissä elää käsitys, että uimalaudan kanssa harjoittelu tekee uimarista riippuvaisen kellunnasta ja vie kehon linjalta väärään suuntaan. Tämä pätee vain, jos lautaa käytetään väärin – nojaten siihen koko harjoituksen ajan tai käyttämällä sitä turvallisuuden tunteena, ei tekniikan kehittämisen välineenä.
Oikein käytettynä lauta on eristämisen työkalu, ei apuvälinen. Se ei korvaa kokonaisuimintaa, mutta mahdollistaa jalkatekniikan korjaamisen tavalla, joka ei onnistu samalla tasolla muilla menetelmillä. Suomen Uimaliitto suosittelee uimalautaa osana järjestelmällistä harjoittelua kaikilla tasoilla uimakoulusta kilpauintiin.
Vastaavasti pullarit eli pull buoyt ovat ylävartalon harjoittelun vastine – ne kelluttavat jalat ja vapauttavat kädet vedon harjoitteluun. Lauta ja pullari yhdessä harjoitusohjelmassa muodostavat kattavan parin tekniikoiden eristykseen.
Lautan valinta oman tason mukaan
Markkinoilla on paljon vaihtoehtoja. Tässä tärkeimmät erot:
Aloittelijat ja lapset: Iso, pehmeä lauta, joka antaa riittävästi kelluntaa ja tuntuu turvalliselta opettelutilanteessa
Harraste- ja kuntouimarit: Keskikokoinen lauta EVA-vaahdosta – kestävä, kevyt ja miellyttävä käyttää
Kilpauimarit: Pienempi, tiiviimpi lauta – useimmiten Arenan, Speedon tai TYR:n mallit, jotka sopivat nopeatempoiseenkin harjoitteluun
Materiaaliksi suositaan nykyään EVA-vaahtoa, koska se ei ime vettä, on hygieeninen ja kestää altaiden kloorin syövytystä selvästi styroksia paremmin. Vanhat styroksilaudat haurastuvat nopeammin kloorikäsitellyissä suomalaisissa uimahallialtaissa, joissa klooripitoisuus vaihtelee säännöllisesti.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka suuri osa harjoituksesta kannattaa tehdä uimalaudan kanssa?
Uimalautaosio ei saisi muodostaa yli 20–30 % koko harjoitusvolyymista. Esimerkiksi 2 000 metrin treenissä lauta-osuus olisi noin 400–600 metriä. Lautaa käytetään tekniikan ja jalkojen kehittämiseen, ei koko harjoituksen kantavana rakenteena.
Sopiiko uimalauta lapselle, joka ei osaa vielä uida?
Uimalauta ei ole turvaväline eikä korvaa uimavyötä tai kellukkeen tarjoamaa aktiivista tukea. Uimaan opettelevalle lapselle sopivampaa on kelluntaväline, joka tukee koko vartaloa. Lauta sopii lapselle, joka jo hallitsee vedessä liikkumisen alkeet ja haluaa harjoitella potkutekniikkaa ohjatusti.
Mikä ero on uimalaudalla ja pull buoylla?
Uimalauta kelluttaa ylävartaloa ja vapauttaa jalat harjoitteluun. Pull buoy taas kiinnitetään jalkojen väliin ja kelluttaa jalat, jolloin voidaan keskittyä käsivedon kehittämiseen. Ne ovat toistensa parina toimivia välineitä, eivät toistensa korvaajia.
Yhteenveto
Uimalauta on yksinkertainen väline, jonka vaikutus harjoitteluun riippuu täysin siitä, miten sitä käytetään. Oikea asento, tavoitteellinen käyttö ja sopiva osuus harjoitusohjelmassa tekevät siitä tehokkaan apuvälineen – sekä aloittelijalle uimakoulussa että kilpauimarille seuratreeneissä. Valitse lauta oman tasosi mukaan, tarkista kehon linja joka harjoituksessa ja muista: lauta on tekninen työkalu, ei kellumisapulainen.
